Varasin eilen hotelliyön perheellemme eräästä kylpylästä. Kesälomareissu alkaa tällä hetkellä hahmottua. Mies nauroi illalla, että onko tässä nyt paljon vaihtoehtoja, kun olin kerännyt meille neljä eri vaihtoehtoa, mutta yhden esittely päättyi siihen, että minä ja lapset katselimme tietokoneelta erään huvipuiston tietoja ja kuvia. Juu, ei. Ei taida olla. Eikä siinä mitään. Käymme testaamassa huvipuiston, jossa olen itse aina halunnut käydä, vaan en ajatellut, että TÄNÄ KESÄNÄ. No se taitaa olla jo todettu, että tämän kesän suunnitelmat menevät nyt vähän omaa rataansa.

Niin, mutta... Hotellilta tuli sitten vahvistus varauksesta ja viesti päättyi: Ihmisille, joilla on vain yksi elämä. Se kolahti. Se sopi niin totaalisen hyvin tähän aikaan. Tähän päivään. Tähän kesään. Näihin mietteisiin, joita meidän perheessä on pohdittu. Ja siihen, että toivon taas kerran viisastuneeni aavistuksen verran siinä suhteessa, että jotkut asiat vaan kannattaa tehdä NYT. Niitä ei kannata siirtää, koska koskaan ei voi tietää milloin on liian myöhäistä.

On mahdontonta sanoa mikä siitä mikä minun jälkeeni jää, kiinnostaa lapsiani. Millä on heidän mielestään tunnearvoa? Mikä arvokasta? Mikä suoranaista roskaa? Vaarilla valokuvien keskellä kasvaneelle ja valokuvausta itsekin rakastavalle suuri löytö oli toimiva diaprojektori ja monta laatikollista dioja. Niitä siinä katselin pitkät tovit istuskellen Vaarin keittiössä. Vaan siinä istuessa iski suru. Miten monta tarinaa Vaari olisikaan osannut näistä kuvista kertoa. Samalla vannoin ja vakuutin, että istuisimme vielä omien vanhempieni kanssa alas ja katsoisimme vanhat kuvat läpi. Ehkä mummoltakin löytyy kuvia, joista Isälläkin on vain harmaa aavistus siitä kuka siinä on. Haluan käydä näitä läpi nyt, kun minun ei tarvitse arvailla. Ja ehkäpä... ehkäpä kuulen jotain mitä voin kantaa mukanani muistona ihmisistä, jotka ovat osa minua, mutta joita en koskaan ole tuntenut.

Tänään alkaa varmaankin taas kirjoitustyöt. Pitäisi saada draamaprojekti pulkkaan. Ja Morat katsottua läpi. Niin ja kyllä minä taidan tietää mihin suuntaan minua viedään. Mörön matkaan. Ja nyt sille on täysin oikeutus.